“ Lapsella on oikeus tulevaisuuteen.
Jokaisen lapsen ja nuoren on uskallettava unelmoida ja saatava eväät rakentaa omanlaistaan tulevaisuutta. “ – lapsenoikeudet.fi
Taidot, kyvyt, lahjakkuus eivät yksin luo kenenkään tulevaisuutta. Ne ovat tietysti äärimmäisen tärkeitä ja niistä on paljon hyötyä ja apua. Tarvitaan myös uskoa niihin omiin kykyihin, uskoa ja luottamusta muihin ihmisiin ja maailmaan ja uskoa siihen, että itsellämme on merkitystä ja arvoa.
Perusta kaikelle tälle on jokaisella meistä välttämättömien perustarpeiden täyttyminen: meidän kaikkien on saatava syödäksemme, katto pään päälle, suojaa pakkaselta, sateelta, tuulelta riittävillä vaatteilla ja riittävä uni ja lepo. Lisäksi meidän on oltava ja voitava tuntea olevamme turvassa ja suojassa vaaroilta. Jotkut voivat altistua kodeissaan tai läheisissä ihmissuhteissa vaaralle tai joutua pelkäämään vaaraa. Jotkut taas kokevat koulussa kiusaamista tai kodin ulkopuolella ulkona ja kaduilla on turvatonta. Joskus menneet kokemukset aiheuttavat jatkuvan vaaran tunteen, trauman, vaikka enää uhkaa ei olisikaan. Joskus vaaran tunne, etenkin lapsilla, voi aiheutua yksinkertaisesti siitä, että maailma, omat tunteet ja sosiaaliset tilanteet ovat vielä pienelle ja kehittyvälle mielelle ylivoimaisia hallita.
Perustarpeet ja turvallisuus ovat aivan välittömiä. NIiden ollessa täyttymättä, ne ovat mielessä päällimmäisenä ja ne vievät tilan ja energian muiden tarpeiden tavoittelulta.
Myös rakkaus ja yhteenkuuluvuus ovat perustarpeita ja lapselle välttämättömiä. Ne tarkoittavat tunnetta siitä, että minua rakastetaan ja saan rakastaa ja olla kiintynyt toisiin. Ne tarkoittavat myös ystävyyttä ja kokemusta siitä, että kuuluu johonkin ryhmään tai yhteisöön, esimerkiksi kaveriporukkaan, joukkueeseen, koululuokkaan, perheeseen tai sukuun.
Seuraava tarve on arvostus. Se tarkoittaa niin omaa arvostusta itseä kohtaan kuin myös muilta saatua kunnioitusta tai arvostusta tai tunnetta siitä, että on kykenevä saamaan arvostusta muilta. Tunnetta siitä, että voi olla itse tyytyväinen itseensä. Itsensä arvostaminen ja itsensä tunteminen kyvykkääksi alkaa rakentua jo varhaisesta lapsuudesta, ensin suhteessa vanhempiin ja muihin hoivanantajiin, sittemmin suhteessa läheisiin aikuisiin ja päiväkodin, koulun ja harrastuksen aikuisiin ja suhteessa kavereihin ja vertaisiin.
Näiden inhimillisten tarpeiden täytyttyä ja niiden päälle rakentuu vielä tarve itsensä toteuttamisesta. Se tarkoittaa omien kykyjen saamista käyttöön jonkun itselle tärkeän asian eteen. Se tarkoittaa intohimoja, mielenkiinnon kohteita, unelmia ja elämän tavoitteita. Se tarkoittaa myös elämän arvoja, sitä mikä elämässä on tärkeää ja tunnetta siitä, että elämä on elämisen arvoista. Aikuinen pystyy usein pitämään mielessään elämänsä tärkeät asiat, vaikka jokin muu tarve hetkellisesti olisi täyttymättä. Jos lapsella muut tarpeet jäävät pitkällisesti täyttymättä, se vaikuttaa vakavasti lapsen kehitykseen ja vaikuttaa myös väistämättä siihen, mikä käsitys lapselle kehittyy siitä, mikä elämässä on tärkeää.
Tehdään sellaisia päätöksiä, että yhteiskuntana, kasvattajina, vanhempina, ammattilaisina ja läheisinä jatkossakin ja entistä paremmin yritämme vastata lasten tarpeisiin heidän tulevaisuutensa ja heidän mahdollisuutensa unelmoida eteen.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.