“Raivarit, itkut ja muut lapsen jumittaset ovat pakollinen ja siedettävä osa perhe-elämää.” Oletko aiemmin ajatellut näin? Lapsen hankaliin tunteisiin voi nimittäin omissa ajatuksissa suhtautui myös toisella tavalla. Tavalla, joka sekä hyväksi lapsen kehitykselle että omille hermoillesi kasvattajana.
Lapsen tunnesäätely ja tunnetaidot kehittyvät vain tunteita kokemalla. Kokematta tunteita niitä ei voi oppia tunnistamaan, ymmärtämään ja lopulta sekä tarvittaessa hillitsemään että ilmaisemaan rakentavilla tavoilla. Hankalia tilanteita kannattaa siis ajatella oppimisen mahdollisuuksina ja tilaisuuksina harjoitella. Parhaimmillaan tunteiden kohtaaminen myös vahvistaa teidän välistä suhdettanne ja luottamusta ja yhteyttä välillänne.
Parhaiten lapsen tunnesäätelyn kehitystä tukee, kun suhtaudut tunteeseen empaattisesti ja ymmärtäväisesti ja pysyt itse samalla rauhallisena. Pyri yhteyteen lapsen tunteen kanssa arvottamatta tai järjellä selittämättä tilannetta. Voit esimerkiksi todeta “ymmärrän, että olet tosi vihainen kun haluaisit vielä jatkaa leikkiä täällä” tai “taidat olla tosi vihainen, ymmärrän että se suututtaa, kun pikkusisko kaatoi tornisi”.
Hankalissa tunteissa yhteys rauhalliseen aikuiseen, joka tunnistaa ja nimeää tunteen ja pysyy rauhallisena ja empaattisena lasta kohtaan, kehittää hiljalleen lapsen omaa kykyä itse säädellä tunnetta.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.