Muutosten aiheuttama stressi, suru tai jännitys näkyy lapsissa tavoilla, joita me aikuiset emme aina osaa tunnistaa. Tai ainakaan emme osaa yhdistää lapsen käytöstä noihin tunteisiin. Tällä hetkellä käynnissä oleva korona-pandemia, rajoitukset ja sairauteen liittyvät huolet ovat tästä hyvä esimerkki.
Ikävä kavereita, opettajaa, valmentajaa, lastenhoitajaa, isovanhempia, kummitätiä tai -setää. Levottomuus ja ahdistus arkirytmin muutoksesta, kun tuttu koulu- ja päivähoitorytmi ei pysy samana. Epävarmuus siitä, mitä sairastaminen tarkoittaa ja onko se vaarallista itselle tai omalle perheelle.
Korona-pandemiaan voi liittyä paljon tunteita, joille lapsella ei ole vielä nimiä, tai joita hän ei osaa käsitellä. Ne tulevat pintaan ja ulos kiukkuna ja raivona. Raivo ja suuttumus on lapselle selkeä tunne. Se antaa yllykkeen toimintaan: huuda, itke, polje jalkaa, lyö, potki, kiroa.
Myös muut muutokset elämässä, isot tai pienet, voivat vaikuttaa samoin. Lapselle tulee tunteita, joita hän ei osaa ilmaista tai käsitellä. Esimerkiksi muutot, avioerot, isovanhempien poismenot, koulunvaihdokset voivat näkyä samalla tavalla. Asiat, jotka aikuista eivät hetkauta, voivat lapselle näyttää hallitsemattomilta ja ylitsepääsemättömiltä. Esimerkiksi korona-rajoitusten kanssa aikuinen osaa siirtää ajatuksensa tulevaisuuteen ja muodostaa edes jonkinlaisen arvion, millaista elämä tulee olemaan. Aikuinen pystyy pitämään läheiset ihmiset, joita ei näe, mielessään ja olla heihin yhteydessä sosiaalisessa mediassa aina halutessaan. Lapsella ei ole samoja keinoja ja ymmärrystä selviytyä tilanteiden kanssa kuin aikuisella.
Pyri ymmärrykseen lasta kohtaan ja antamaan tavallista enemmän empatiaa, jos negatiiviset tunteet näyttävät nykytilanteessa tai muissa elämän muutoskohdissa lisääntyvän.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.